torstai 5. heinäkuuta 2012

Iihana sää, just täydellinen! Tämmöst sen pitäski aina olla.
Noniii, ja nyt sit perus romaani päivän touhuista. Aamupäiväst siis menin tallille pyöräl. Oli sillon jo ihan tositosi kuuma, piti oikee varoo ettei iha kauhee hiki tullu ku piti kuitenki mennä suoraa tallilta töihin. Mä menin koulua kentällä tänään, jaksoin kerranki laittaa ne pirun gramaanit. Ja meni muuten oikeesti ihan upeesti. Tosi hieno! Mentii vähä väistöi ja avoi ja sulkui ja sensellasta. Koko ratsastuksen aikana oli kaks huonoo puolta; aurinko paisto iihan suoraan kentälle ja oli nii helkkarin kuuma treenata, ja sit ku mul ei ollu hanskoja rusketurajojen välttämiseks, ni gramaanit hankas mun sormen ihoo sillee lihaan asti. hyisaakeli. Ja kipee on, mut ei se ny haittaa.

Sit mä menin töihin ja voi että.. mul oli niiiin paha nestehukka tai siis iha nestevajauma et meinasin tyylii pyörtyy sinne kassalle. Puristin vaa pöydänreunoi ku vippas pääst ja ajattelin vaa et vettä kitusii ja äkkiä. Mut jotenki se meni sit ohi ku istuin hetke ja join iha vähä vettä. Hyvä niin. Mä oon jotenki iha turhan herkkä nootille, ni ku säin vähä kommenttii siit et olin murskannu keksit väähän vain liian nopeest ja lattian lakasin väääähän heikost, ni heti rupes sapettaa. Äää, mut se on kyllä niin normaalia, ja tasotun tosi nopeesti. Hyvä että sanoi, enskerralla huolellisemmin (; sain pullaa mukaan, herkuteltiin koko porukan kaa äske.

Heti ku pääsin töistä himaan ni lähin treeneihi. Mitäs siel, iha perus treenit, oli tosi kiva mennä pitkäst aikaa! Eipä siinä ihmeempiä.

Okei tänään ei tuu mitää ihmeellistä tekstiä, joskus toiste sit:Dd

Laitan pari kuvaa eilisest estehyppelyst (= ne on kaikki 70 cm ja 80 cm esteit vaa.




mä suutuin tolle puomille. se oli vittumaine



vähä heppapainotteista tänää.

-Neea



Sopivasti kiireinen..

Heipppa!
Otsikossa näkyykin jo mitä mulle tällä hetkellä kuuluu. Okei tosi hyvää, elämä hymyilee. No ainakin vähän. Kiirettä on tositosi paljon, tosin se kaikki kiire on sellasta itsehankittua ja -aiheutettua ja sellasta "rentoa kiirettä". Eilenkin mä olin ensin töissä, sitte olin hetkisen himassa ja lähin tallille ja siellä kaikenlaista ja sit rantaan, tulin yöllä himaan. Tänään olis luvassa kaikenlaista, siitä kirjotan hetken päästä. Kerrataan nyt ensin kumminkin se eilinen.


Eilen töissä oli tositosi hiljasta. Yleensä on kiireistä ja saa olla koko ajan tekemässä jotain, ja se on ihan jees. Mut ei sillä, kyl välillä tommonen rentoilukin on ihan kivaa. Luin vaa hommien lomassa kaikki kahvilassa olevat lehdet läpi ja join muutaman kupin teetä, et sais vähä kurkun paranemaa ja ääntä takasin. Ja koska oli hiljasta, ni pääsin vähän aikasemmin töistä ku yleensä. 
 Näin Aneten apteekin kohalla ja juteltii hetki, käytii kaupas, ja juteltii vähä kauemmin ku hetki. Mut pääsinhän mä siitä sitten kotiinkin lähtemään fillarilla, jätski kädessä.. Oli muuten tosi lämmin päivä, meillä oli about +25 astetta, eikä mulla siltikään ollu sillätavalla kuuma vaan mukavan lämmin. Ihanaihana, mä rakastan lämpöä ja kesää! 
  Mun pitikin sitten lähteä tallille heti kun saisin vaatteet vaihdetuks ja syötyä, mut menihän siinä loppujenlopuks hiukka kauemmin. Se on se facebook kattokaas (; .. 
Lähinpä sitten fillarilla tallille (joojoo, mä rakastan pyöräilyä ja liikuntaa muutenki, se on ehkä yks syy siihe miks mulla ei oo mopokorttia) ja ratsastettii hepat laitumelta reippaalla tahdilla tallille. Tultii iha ilman mitää varusteita, ei ollu edes riimunnarua josta pitää kiinni. Mut ei sillä, se oli ihan tajuttoman hauskaa.
 Mentiin kentällä, Anette ja Sumiki oli siellä ja kuvailtiin vuoronperään toistemme hyppyjä. Liinu oli ehkä vähän vetelä tänään ku oli niin lämmin keli ja kenttä oli ihan ku saharan autiomaa. Hypättiin kumminki 80 cm ja hyyyvin meni kaikesta huolimatta. Laitan jonkun kuvan sitten illalla vaikkapa, kun saan ne kuvat Anetelta.
 Käytiin uimassa hevosten kanssa ja lopputuloshan oli klassisesti se, että koko ratsukko oli ihan märkä kaikkialta!!
 Hoidettiin hevoset pois ja lähdettiin hetken kuluttua rantaan. Mentiin vähän soutelemaan keskelle Enäjärveä rikkinäisillä airoilla, veneessä oli meijän kiipeilyjen seuurauksena sellaset puol metriä vettä ja rannemmassa haaksirikkouduttiin ja vene käänty ympäri.
 Noo, hengissähän tässä vielä ollaan ja hauskaa oli, ei siis syytä huoleen! :D
Tulin joskus alkuyöstä himaan ja siinä vaiheessa mun täti oli tullu kolmen pienen lapsensa (mun serkkujen) ja kahden koiransa kanssa meille. Se on oikeesti tosi kiva kun ne on meillä kylässä. Vähän menoa ja meininkiä!...


vanha :D

 Rupesin eilen miettimään kun oltiin järvellä, että mikä ihme monilla nuorilla on, kun täytyy alkaa esittämään jotain muuta mitä on. Sekin kun pitää olla joka pirun viikonloppu juomassa jossain jne.. okei joo, ehkä joskus tietysti, eli about parin kuukauden välein yksittäinen kerta on okei. Mut hei c'moon monilla se menee ihan yli..
  Mä pidän ainaki yleensä hauskaa ihan ilman alkoholia :)
Nojooo, en nyt jaksa puida tätä asiaa yhtään enempää, mulla on niin kiire ja paljon muuta mietittävää, ettei oo ihan ajatus tässä mukana.

Tänään olis kuitenkin tarkotus lähteä ihan justkoht tallille fillarilla, senjälkee töihi ja sit iiha nopeest himaan vaihtamaa vaatteet ja sit Lohjalle cheerleading- treeneihin. En oo nyt päässy kuukautee treenamaan ja tänään nyt meen, oon iha innoissani, ja nyt tän jälkee en ehi taas kuukautee kun lähen sinne Maltalle.

Illalla mä kyllä aion pysyä himassa ja rentoutuu. Ehkä.. :D


Tilannekuva riparilt


Mitääs nyt sitte keksis vielä.. Ei tuu mitää mieleen, ja tää postaus oli aika sekava ja sensellasta kun kiiressä kirjotin. Ehkä illalla tuun kirjottaa vielä uudelleen. Nyt pitää kuitenki mennä.

- Neea








VANHA!!! ööäää 70cm.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Perfect day!


Huhhuuh, hymy korvissa! Ihan loistava päivä, vaikkei mitää ihmeellistä ookkaa tapahtunu. Muute vaa hyvä fiilis. Ehin pitkästä aikaa nukkuakki tarpeeks ja töissä asiakkaat oli ihania ja ilosia ja kaikenlaist. Työpäiväki meni siis hyvin. Töiden jälkee kävin pankissa viemässä mun rippijuhlien saldon talteen. Tuli iha aikuismaine fiilis, ku vaatteinaki mul oli sellane polvien yläpuolelle oleva farkkuhame ja punaset ballerinat ja punane paita ja olin töissä ja siit pankkii ja sit kävelle laukku kädes himaa. Haha, en tiiä miltä näytin ku hymyilin itekseni kävelymatkalla.
  Kesken työpäivän ovesta sisään pamahti mun sukulaisia Mikkelin suunnasta joita nään yleensä kerran vuodesta, oli tosi kiva nähdä niitäkin. Mummi ja mutsiki kävi ja sen jälkee tuli kummisetä lapsineen. Mietin jo että tuleekoha tääl nyt käymää koko suku tällai muutaman hengen ryhmissä. Ei sillä, ei se mua niinkää haittais!

  Tässä pitäs kohtapuoleen lähtee hopustelemaa, täytyy vaan etukäteen miettiä mitä teen. Se on jotenki tullu tavaks, ettei tallilla sit tarvi alkaa miettimään. Olis kyl kauhee hinku hypätä vähä taas, mut koulua ei olla pkerrettu ihan kunnolla vähään aikaan. Pitäis ottaa gramaanitki ahkerammin käyttöön, ku mä oon kouluratsastusta treenatessa vähä "unohtanu" laittaa ne hepalle. Mä tosiaan en yhtään tykkää ku on kahdet ohjat käsissä...:D
Täs on tää mun karvaturri. Poju on ollu meil nyt reilun kuukauden.


Perus keskittymine ennen estesarjaa. Mä en tiiä mikä täs kuvas on joka nappaa, vaik tää onki tälläne tavalline :D



Nääääh, toi kappale meni nyt tonne, mut tässä vaiheessa mä selitän sen pointin miks mä sen ylipäätää tähä laitoin. Ne asiat mitä mulle nous mielee tota kappaletta kuunnellessa oli muistojen ja läheisten tärkeys ja ennenkaikkea luottamus. Ne asiat ei ihan suoraan välttämättä liity tohon kappaleeseen, mut ne tosiaan nous mun mieleen, ja ne asiat on mulle itelleni tärkeitä.

Ensinnäki muistot.. mä rupesin miettimään, et ilman muistoja meillä ei olis menneisyyttä. Jotkut ihmiset ei osaa arvostaa muistoja, ne ajattelee et muistot on menneitä tapahtumia ja asioita, mitä niistä, tulevaisuuttahan tässä pitäis ajatella. Mä oon eri mieltä. Mun mielestä tulevaisuutta pitäis rakentaa menneisyyttä ja muistoja kuunnellen ja huomioon ottaen. Muistothan on kokemuksia, eikö vaan? Jos meillä ei olis muistoja, eikä muistettais yhtään mitään, niin eihän meillä olis kokemustakaan asioista. Millä mäkään olisin ikinä päässy ratsastuksessakaan tai missään muussakaan asiassa puusta pitemälle, jos ei olis ollu kokemuksia ja muistoja? Ite mä rakastan muistelemista, ja monesti mä kirjotan niiden pohjalta lyhyitä novelleja tai runoja. Ja varsinkin nyt, kun munkin elämästä on lähteny se kaikkein tärkein ja rakkain ihminen, ni muistoja alkaa arvostaa ihan eri tavalla, ja toivoo et niitä olis vielä enemmän, ja ne muistais selkeämmin. Jos sä mietit jatkuvasti tulevaisuutta, etkä muistele ollenkaan, ni sä rupeet unohtamaan muistoja, tai vähintäänkin ne muistikuvat alkaa hämärtyä. Ne pysyy kirkkaina vaan jos niitä ajattelee. Ja mun mielestä on hirveen kiinnostavaa kuunnella esimerkiks jonkun vanhan ihmisen muistelmia ajasta, jolloin mua ei ollu. Nekin muistot on arvokkaita, kun niitä siirretään eteenpäin sukupolvelta toiselle. Jos sulle itselles joku vanha ihminen kertoo asioita nuoruudestaan, ni käyttäkää elämästänne muutama hetki siihen että kuuntelette hyvin ja painatte ne asiat mieleen. Siitä tulee yleensä hyvä mieli sekä jutun kertojalle että myös kuuntelijalle itselleen. 
Sitten mä niittaisin ton läheisten tärkeyden ja luottamuksen yhteen nippuun. Mun luottamus ihmisiin rakoilee aika paljon nykyään, erityisesti miespuolisiin. Ihan sen takia että elämä nyt on vähä heitelly aina puolelta toiselle. Mut ajatelkaa kuinka tärkeetä on että voi ite luottaa johonkin ihmiseen sataprosenttisesti ja voit itse olla jonkun tukipilari ja täydellisen luottamuksen kohde. Mä oon ite enemmän se henkilö, jolle puhutaan ja johon luotetaan, koska kuten mainitsin, ni niitä kertoja jolloin oon johonki ihmiseen luottanu, ni niitä on riepoteltu, luottamusta petetty jne.. Mut ei se tuota mulle ongelmaa eikä kovin paljon surua. Mä kuitenki pidän asioita ehkä vähän liikaa omassa päässäni ja se aiheuttaa joskus stressiä ja sellasta. Ajatelkaa jos teillä ei olis _ketään_ johon ette vois luottaa.. se ei olis kivaa. Sellasta mä en oo kuitenkaa ite koskaan kokenu, ja toivon etten koskaan tuu kokemaankaan. Enkä mä haluais et maailmassa olis yhtäkään sellasta ihmistä, joka joutuu pitämään jokaikisen huolen ja murheen, ilon ja naurun vain omassa mielessään. 
 Kaikkein eniten mä säälin ihmistä, joka pettää toisen luottamuksen. Sellanen teko on raukkamainen, etenkin jos sen tekee jollakin tapaa pahassa mielessä tai tahallisesti. Kun ite kertoo toiselle henkilökohtaisia asioita, niin kuuntelijan pitäis pystyä olemaan sen luottamuksen arvoinen. Jos luottamuksen pettää, se ei oo pikkuasia, ja siitä koituu joskus pahimmillaan toiselle paljon muutakin ku paha mieli. 


Mihinkään näin synkkään mä en haluais lopettaa tän päivän postausta, varsinkaan ku mä hehkutin just mun erinomasta päivää, joten laitanpa tähä muutaman satunnaisen kuvan koneen kätköistä (;

Tää on jotenki ihana
 



 


Noniii meikä lähtee urheilee!

-Neea